Vastine Lääkärilehden artikkeliin: Miten kohdata pitkittyneesti väsynyt?

Lääkärilehdessä (12/2025) julkaistu katsausartikkeli ”Miten kohdata pitkittyneesti väsynyt?” pyrkii antamaan kliinikoille työkaluja haastavan potilasryhmän hoitoon. Artikkelin lähempi tarkastelu paljastaa kuitenkin huolestuttavan ristiriidan: sen tarjoama viitekehys ja hoitosuositukset poikkeavat merkittävästi kansainvälisestä lääketieteellisestä konsensuksesta ja tuoreimmasta tutkimusnäytöstä. Tässä analyysissa tarkastelemme artikkelin tieteellistä pohjaa, eettisiä ongelmakohtia sekä lähdeaineiston laatua.

1. Vanhentunut toiminnallinen selitysmalli vs. moderni biolääketiede

Artikkelin keskeinen premissi on, että pitkittyneen väsymyksen (mukaan lukien ME/CFS ja Long Covid) taustalla on ns. toiminnallinen häiriö. Artikkelin taulukossa lääkäreitä ohjeistetaan toteamaan potilaalle faktana: ”Elimistön rakenteissa ei ole mitään vikaa, mutta elimistö on mennyt hälytystilaan.”

Tämä väite on tieteellisesti kestämätön vuoden 2025 tutkimustiedon valossa. Maailman terveysjärjestö WHO luokittelee ME/CFS:n ja Long covidin neurologiseksi sairaudeksi (G93.3). Ison-Britannian terveysviranomainen (NICE, 2021) ja Yhdysvaltain tautikeskus (CDC) ovat hylänneet toiminnallisen mallin. Ne toteavat, että potilailla on fysiologinen rasituksen sietokyvyttömyys (PEM-oire), jolloin artikkelin suosittelema altistaminen ja oireiden sivuuttaminen on potilasturvallisuusriski, joka voi johtaa pysyvään toimintakyvyn laskuun. Kansainvälinen huippututkimus (Nature, Science, Cell) on viime vuosina osoittanut, että kyseisissä potilasryhmissä esiintyy todennettavia patofysiologisia muutoksia, kuten:

Immunologiset poikkeavuudet: T-solujen uupumus ja krooninen inflammaatio.
Vaskulaariset löydökset: Mikrotulpat (microclots) ja endoteelin vauriot, jotka heikentävät kudosten hapensaantia.
Metaboliset häiriöt: Mitokondrioiden toimintahäiriöt ja poikkeava energia-aineenvaihdunta rasituksessa.

Esittämällä oireet puhtaasti keskushermoston ”herkistymisenä” tai ohjelmistovikana artikkeli sivuuttaa biomedikaalisen todistusaineiston ja redusoi monielinsairauden psykososiaaliseksi ilmiöksi.

2. Kognitiivis-behavioraalisen mallin virheellinen soveltaminen

Artikkelissa esitetty kaavio (“Pitkittyneiden kehollisten oireiden biopsykososiaalinen selitysmalli”) nojaa perinteiseen pelko-välttämismalliin (fear-avoidance model). Mallin mukaan oireet kroonistuvat, koska potilas tulkitsee aistimukset uhkaaviksi ja alkaa vältellä fyysistä aktiivisuutta, mikä johtaa kunnon laskuun (dekonditio) ja oireiden lisääntymiseen.

Tämä hypoteesi on kumottu ME/CFS:n ja tyypillisen Long Covidin osalta. Objektiiviset mittaukset (kuten 2-päivän CPET-rasitustesti) osoittavat, että näiden potilaiden suorituskyvyn lasku ei johdu fyysisestä passiivisuudesta tai ”virheellisistä uskomuksista”, vaan fysiologisesta kyvyttömyydestä palautua rasituksesta. Tätä ilmiötä kutsutaan nimellä PEM (Post-Exertional Malaise).

Kun fysiologinen suojareaktio (lepo oireiden pahentuessa) uudelleenmääritellään artikkelissa ”haitalliseksi välttämiskäyttäytymiseksi”, syy-seuraussuhde käännetään päälaelleen. Tämä johtaa virheellisiin hoitosuosituksiin.

3. Potilasturvallisuusriski: Altistaminen vs. Pacing

Artikkeli suosittelee hoitomuodoksi ”maltillista altistamista” ja varoittaa oireiden välttelystä. Tämä linjaus on suorassa ristiriidassa kansainvälisten hoitosuositusten kanssa.

NICE (UK, 2021): Ison-Britannian terveysviranomainen on kieltänyt asteittaisen harjoittelun (GET) ME/CFS-potilailta, koska se voi johtaa oireiden vaikeaan ja pysyvään pahenemiseen.
CDC (USA): Yhdysvaltain tautikeskus suosittelee ensisijaiseksi hallintakeinoksi Pacing-menetelmää (aktiivisuuden rytmitys energiarajojen puitteissa), ei altistamista.

Suomalainen ohjeistus asettaa lääkärin eettisesti kestämättömään tilanteeseen: noudattamalla Lääkärilehden artikkelia lääkäri saattaa toimia vastoin kansainvälisesti tunnistettuja potilasturvallisuusstandardeja ja aiheuttaa potilaalle peruuttamatonta fyysistä haittaa.

4. Vuorovaikutuksen etiikka: Informointi vai suggestio?

Artikkelin taulukko tarjoaa lääkäreille valmiiksi käsikirjoitettuja fraaseja, kuten: ”Aivot tulkitsevat tavanomaiset aistimukset uhkaavaksi” ja ”Palohälytin hälyttää jo vesihöyrystä.”

Nämä fraasit muistuttavat neurolingvistisen ohjelmoinnin (NLP) tai suggestopedian tekniikoita, joissa kielellisellä uudelleenkehystämisellä pyritään muuttamaan potilaan kokemusta. Somaattisen lääkärin vastaanotolla tällainen toiminta on eettisesti ongelmallista kahdesta syystä:

Validiteetti: Lääkäri esittää tieteellisesti kiistanalaisen hypoteesin (”vesihöyry” eli ei todellista vikaa) kiistattomana totuutena. Tätä voidaan kutsua termillä epistemic injustice (tietoteoreettinen epäoikeudenmukaisuus), jossa potilaan omaa havaintoa kehostaan ei pidetä luotettavana.
Kompetenssi: Somaattisten lääkäreiden koulutus ei sisällä syvällistä psykoterapeuttista osaamista. Mielen muokkaamiseen tähtäävät interventiot ilman asianmukaista diagnoosia ja potilaan informoitua suostumusta menetelmän luonteesta eivät kuulu hyvään lääkintätapaan.

5. Lähdeaineiston laatu ja puolueellisuus

Tieteellisen katsauksen tulisi perustua laadukkaimpaan saatavilla olevaan näyttöön. Artikkelin lähdeluettelo on kuitenkin valikoiva ja laadullisesti puutteellinen:

Lobbausjärjestö lähteenä: Artikkeli viittaa lähteeseen nro 26 (Recovery Norge). Kyseessä on potilastarinoita keräävä etujärjestö, joka edistää epäsuorasti kaupallisia ja kiistanalaisia valmennusmenetelmiä (esim. Lightning Process). Tällaisen sivuston käyttäminen lääketieteellisen hoidon perusteluna on vastoin tieteellistä käytäntöä. Artikkelin kirjoittajat ovat suositelleet Lightning Process hoitoja potilailleen, vaikka ko. ei ole mikään lääketieteellinen hoito.
Vanhentunut viitekehys: Lähdeluettelossa korostuvat ns. ”Wessely Schoolin” ja funktionaalisten häiriöiden koulukunnan (esim. Per Fink) julkaisut. Nämä edustavat paradigmaa, joka on kansainvälisesti väistymässä uuden biomedikaalisen tiedon tieltä.
Biomedikaalisen näytön puute: Artikkeli sivuuttaa lähes täysin viimeisen viiden vuoden aikana julkaistut korkean impaktin immunologiset ja neurologiset tutkimukset.

6. Sidonnaisuudet ja rahoitusrakenne

Artikkelin kirjoittajista useampi (mm. Markku Partinen, Hélène Virrantaus) ilmoittaa saavansa rahoitusta Signe ja Ane Gyllenbergin säätiöltä.

Lehti ei kuitenkaan kerro lukijalle säätiön luonteesta. Kyseisen säätiön sääntömääräinen tarkoitus on edistää psykosomaattista ja antroposofista lääketiedettä. Säätiö on profiloitunut kansainvälisesti kiistanalaisen ”toiminnallisten häiriöiden” (Bodily Distress Syndrome) teorian tukijana (mm. palkinnut alan johtavan hahmon Per Finkin 2024).

Kun keskeiset kirjoittajat saavat rahoitusta taholta, jonka agenda on edistää psykosomaattista selitysmallia, se selittää artikkelin yksipuolisen, biologiset löydökset sivuuttavan linjan. Lukijalle (lääkärille) ei avata tätä ideologista ja taloudellista riippuvuussuhdetta, vaan kirjoittajat esitetään neutraaleina asiantuntijoina. Tämä on journalistinen virhe, joka estää lukijaa arvioimasta tiedon luotettavuutta.

Yhteenveto

Lääkärilehden artikkeli edustaa Suomessa vallitsevaa, mutta kansainvälisesti eristäytynyttä hoitolinjaa. Se tarjoaa lääkäreille “helppoja” vastauksia monimutkaisiin sairauksiin redusoimalla ne uskomus- ja käyttäytymisongelmiksi. Tämä lähestymistapa ei ainoastaan sivuuta biolääketieteellistä todellisuutta, vaan se voi pahimmillaan johtaa potilaiden fyysisen tilan heikkenemiseen ja luottamuksen murenemiseen terveydenhuoltojärjestelmää kohtaan.

Suomalainen lääketiede tarvitsee nyt avointa keskustelua siitä, miksi hoitosuosituksemme laahaavat vuosia kansainvälisen tieteen perässä.