Kommentti: Lääkärilehden uutisointi ME/CFS-verikokeesta ja potilaiden vähättely

Lääkärilehti julkaisi 12.12.2025 artikkelin “Löytyikö verikoe osoittamaan väsymysoireyhtymä?”, jossa neurologian erikoislääkäri Markku Sainio kommentoi brittitutkijoiden kehittämää uutta verikoetta. Artikkeli ja asiantuntijan kommentit nostavat esiin huolestuttavan trendin suomalaisessa terveydenhuollossa: haluttomuuden hyväksyä ME/CFS fyysisenä sairautena, vaikka kansainvälinen tutkimusnäyttö kasvaa jatkuvasti.

Epigenetiikka ja 96 % tarkkuus

East Anglian yliopiston ja Oxford BioDynamics -yhtiön tutkijat ovat hyödyntäneet EpiSwitch 3D Genomics -teknologiaa, joka tutkii DNA:n epigenetiikkaa. Tutkimuksessa löydettiin ME/CFS-potilailta johdonmukainen DNA:n laskostumiskaava, jota ei havaittu terveillä verrokeilla. Testin tarkkuus on peräti 96 prosenttia.

Tämä on merkittävä löydös, joka vastaa monien muiden sairauksien, kuten ALS:n tai syöpien, diagnostiikassa käytettyjä menetelmiä. Silti suomalaisasiantuntija Markku Sainio suhtautuu tuloksiin erittäin skeptisesti.

Miksi fyysiset löydökset selitetään pois?

Sainio esittää artikkelissa useita väitteitä, jotka sivuuttavat tutkimuksen biologisen merkityksen:

1. Elintavat selittäjinä: Sainio arvelee, että muutokset voisivat johtua liikkumattomuudesta tai tupakoinnista. On kuitenkin epätodennäköistä, että 96 prosentin tarkkuudella toimiva testi poimisi vain “liikkumattomuuden” merkkejä, varsinkin kun verrokkiryhmät on tyypillisesti vakioitu.
2. Psykiatrisointi: Sainio olettaa, ettei testi pystyisi erottelemaan ME/CFS-potilaita masentuneista. Tämä on puhdasta spekulaatiota, jota itse tutkimus tai aiempi näyttö ei tue. ME/CFS:n ja masennuksen biologiset erot on osoitettu lukuisissa tutkimuksissa.
3. Sairaustulkinnan haitallisuus: Kaikkein huolestuttavin on Sainion väite, että “sairaustulkinnat ovat aina haitallisia” ja että tieto elimistössä olevasta sairaudesta ylläpitää oireita. Tämä edustaa vanhentunutta biopsykososiaalista mallia, joka kääntää syyn ja seurauksen päälaelleen.

Potilaan oikeus diagnoosiin

Sainion mukaan “ne, jotka uskovat olevansa peruuttamattomasti sairaita, eivät näytä parantuvan”. Tämä lausunto on loukkaava kymmeniä tuhansia potilaita kohtaan, jotka kamppailevat vaikean fyysisen sairauden kanssa. Se siirtää vastuun toipumisesta potilaan “uskolle” sen sijaan, että lääketiede tarjoaisi todellisia hoitoja.

Objektiivinen verikoe olisi vallankumouksellinen askel ME/CFS-potilaille. Se poistaisi epävarmuuden, vähentäisi stigmaa ja lopettaisi vuosia kestävät kalliit tutkimuskierteet. On valitettavaa, että Suomen johtavassa asemassa olevat lääkärit asettuvat poikkiteloin tällaisen kehityksen edelle.

Lääkärilehden jutussa esitetty näkemys, jossa ME/CFS nähdään vain “väärille urille menneenä keskushermoston säätelynä”, on ristiriidassa WHO:n luokituksen (ICD-10 G93.3) kanssa, joka määrittelee sairauden neurologiseksi.

Tarvitsemme Suomeen asiantuntijoita, jotka seuraavat kansainvälistä tiedettä ilman ennakkoluuloja ja jotka eivät pelkää myöntää, että ME/CFS on todellinen, fyysinen sairaus – ei asenneongelma.